15.12.2016

09122016-13122016, Oulu

Lauloin:

"Som det strålar från ditt hjärta
Som en motorväg av ljus
Genom hålet i mitt hjärta
Kommer räddningen till slut
Genom hålet i mitt hjärta"

"Bevakar ni mig nu
Jag har ett vapen i mitt hem
I det tysta huset"







Hän sanoi, että olen mennyt elämässä eteenpäin,
en enää vain numeroissa taaksepäin.

Että minussa on elämää ja valoa ja viisautta
enemmän kuin silloin joskus.

Hän tuoksui makeille ja sokerisille hajuvesille monen metrin päähän tullessaan juna-asemalle vastaan. Neljänä aamuna hän toi minulle aamupalan sänkyyn, bed & breakfast, elämäni parhaimmat täytetyt patongit, parsa-perunakasvissosekeittoa ja puuroa. Ja ahneet kanit vainoamassa lautasta kuin hyeenat heti sängyn reunalla. Aamut olivat myöhäisiä ja koomaisia, uni jatkui heräämisen jälkeen pitkälle iltapäivään. Illat olivat väsynyttä itkua ja vielä väsyneempää kikatusta, miten olinkaan kaivannut kadonnutta sielunsiskoani. 

"Poro-Suomen" miittiin meikatessa lauloin ääneen, nykyisin kehtaan, ruotsi sopii suuhuni toisin kuin englanti, sille on todistajia. Miittikuvia ja -fiiliksiä voi luikkia etsimään täältä, FreakyAngel -blogista, naamapäiväni ei ollut paras ja yritin ryhmäkuvissa lähinnä piiloutua huiviini. Otin jotain asukuvia mutta kanit ovat söpömpiä, siksi tässä kohdassa kanikuvat riittävät. Menomatkalla Pöpö sai myös koirakavereita. Paluumatkalla juna oli puolitoista tuntia myöhässä, kävellen olisit jo perillä, tai ei ihan mutta ainakin melkein, Venaa Rauhassa joka tapauksessa ja niin edelleen. Oulusta helsinkiläistynyt kaveri suositteli Kofeiinikomppanian ruusuilla maustettua pu erh -teetä eikä lainkaan turhaan, sitä on nyt edessäni puolen litran kuppi. 

Lähtö jännitti ja maksoi huomattavasti enemmän kuin tutuksi tulleet Tallinnan risteilyt ja maailman saastuneimman rapakon ylittäminen M/S Finlandialla. Oulu tuntui kuitenkin heti kotoisalta, talot olivat sopivan laatikkomaisia eikä kenenkään murre ärsyttänyt liikaa. Oulu oli minulle kuin laatikot kissalle. En aio unohtaa Pannukakkutaloa enkä veden varaan rakennettua kirjastoa enkä suon päälle suunniteltua yliopistoa enkä ainakaan hänen hajuvetensä huumaavaa ja hunajaista makeutta. En saa unohtaa.

9.12.2016

12/2016, postaamatta jääneitä & arkistoja, osa 01

Vuonna 2016 on soinut mm.

"Ja sille joka runoja lukee,
joko reikä tai kruunu sun päätä pukee"

"Levyhylly täynnä rituaalimusaa
ja kolkytviis neliömetrii kynttilöitä sulaa"

"Jag är frosten där inget växer
Jag är självmordsstatistiken"

"Keep it quiet here I will not tolerate your noise
This is where I listen for the forgiving voice

It haunts my dreams"








Eilen aamulla heräsin outoon tunteeseen. 
Jokin oli todella, todella kummallisesti vinossa.
Yhtäkkiä muistin tehneeni yöllä outoja heräteostoksia:
junaliput Ouluun ja takaisin. Jännittää.

Laukut pakattuina vain puoliksi, lähtö kahden tunnin kuluttua. Kaveri kysyi mitä haluan nähdä Oulussa. "Kaiken ruman." Entisenä kouvostoliittolaisena on matkustettava rappioromantiikan perässä niin Ouluun kuin myös Euroopan laidoille ja myös asuttava Itä-Helsingin harmaimmissa lähiöissä. Ehkä siitä tulee typerällä tavalla kotoisa olo. Sanotaan, että ihminen voi lähteä Kouvolasta, mutta Kouvola ei koskaan lähde ihmisestä.

En ole nukkunut. Junassa on aikaa.
On vaarallista vältellä laukkujen pakkaamista
päivittämällä blogia. Kun kissakin pitää pakata.
Pikkupöpöstäni on tullut isohäntäinen, nelikiloinen 
pölyhuiska. Ystävälläni on kaksi isoa jänistä.
Yhteiskuvia kolmikosta luvassa.

Lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas

Asioita, jotka vituttavat:

äly puhelin
jää kaappi
jumal auta

täys jyvä muro
joulu lahja paketti
brutto kansan tuote



Lindex & H&M & kaikki muut,
edes yhdet valkoiset, kiitos?



Yhdyssanavirhe on kuin joululahjapakettiin unohtunut hintalappu.
Tai niin kuin huippumalli, joka kompastuu ja kaatuu catwalkilla.
Jos käy tosi huonosti, huomaa esitelleensä itsensä Tinderissä eläimenä.

Yhdyssanasääntöjä ei ole pakko opetella ulkoa.
Ne voi googlettaa.
Kiitos.

P.S.
päivitin runoblogin.

3.12.2016

03122016

Nyt soi:



Marraskuu meni jo, samoin marraskuun miitti, mutta tässä on sen asukuvat. Postailen näitä juuri ennen joulukuun miittiin lähtöä, tällä kertaa mennään Sea Lifeen ihmettelemään kaloja. Olen kiroillut aamupäivän nutturoita väsätessä ja saanut aikaan lähinnä sotkua ja niin takkuiset hiukset, etten tiedä saako niitä auki - toisaalta on ne aiemminkin auenneet ja vielä pahemmista kampauksista.

Sen verran kuin ehdin ennen miittiin lähtöä, 
tässä marraskuun parhaita:

Alennushintaiset mangot. Itiksen Cittarissa euron kilo. Tuijotin mangokasaa silmät pyöreinä typerän hymyn levitessä naamalle niin pitkään, että mangoja pinoon lastaava myyjä alkoi tuijottaa minua kasvoillaan  hämmennyksen ja kauhun sekainen ilme. Viikkoa myöhemmin Vuosaaren K-Supermarketissa syöntikypsät mangot 2 euroa kilo, ilmeeni oli varmaan taas aika hieno rohmutessani kolmea mangokiloa mukaan. 

Essencen kynsilakanpikakuivaussuihke. Olen todella, todellä kärsimätön ihminen, ja kaikki tietää miten kynsilakalle käy kun ei pysy minuuttiakaan paikoillaan. Viimeinen tippa oli Lidlin laventelikyntisen kassan ilme, se ei ollut ollenkaan hauskaa. Ei siinä muuten mitään, olen tottunut kohtaamaan tyylini vuoksi kaikenlaisia ilmeitä ja kommentteja, kaikkea järkyttyneen että lumoutuneen väliltä, mutta tyylini suhteen olen itsevarma. Kämäsesti lakattujen ja lyhyiden kynsieni suhteen en. Joka tapauksessa huoleni ovat nyt pois viedyt. Kynsilakka on kuivaa 30 sekunnissa. Sen verran jopa minulla on kärsivällisyyttä.

Ja siihen ne nähtävästi juuri nyt jäävätkin, tai ainakin tämä postaus jää, olisi tosi noloa myöhästyä omasta miitistään. Näin siitä jo painajaista. Samoin siitä, että olin unohtanut varata meille kahvilan, johon mennään Sea Lifen jälkeen. Nyt kalaan, heippa.