6.11.2016

Katatonian keikka, 05112016, Circus, Helsinki

Soi koko ajan,
on aina soinut koko ajan:







Asioita, joiden vuoksi itkeä:

1.
kun purat huolella tehdyn kampauksesi kesken keikan voidaksesi moshata,
rikot samalla rakkaimman pantasi etkä välitä siitä vittuakaan

2.
kun lempibändisi rumpali ojentaa rumpukapulan suoraan käteesi
heitettyään ensin toisen kapulan umpimähkään yleisöön

3.
kun et saa heitettyä plektraa kiinni, kun se putoaa lavan ja yleisön kaiteen väliin,
kun turvamies nostaa plektran maasta, ja kun kitaristi osoittaa
suoraan sinua ja turvamies ojentaa plektran suoraan käteesi

4.
kun muistat, että näin tapahtui kerran aiemmin, ettet saanut settilistaa kiinni,
että se putosi silloinkin, että silloinkin rumpali osoitti sinua


Aamulla käheäksi huutamani ja laulamani ääni todistivat asian todeksi. Samaa todistivat plektra, rumpukapula ja ystäväni. Vieressäni kilpaa huutanut ja riehunut jäbä kädet tyhjäksi jääneinä kysyi, miksi minua suositaan. Sanoin, että kannattaa pukeutua valkoiseen. Tässä kerron myös, että nähtävästi keikkojen jälkeen kannattaa jättää t-paitamyyjän kautta epämääräisesti kuittien taakse rustattuja lappuja, thank you for playing July, että kannattaa kirjoittaa Libre Office -arkillisen pituinen, nähtävästi tarpeeksi liikuttava, fanikirje ja kuitata kaikki nimellä The girl in the white, kertoa odottavansa Helsingissä. Ja että sen jälkeen, kun on tatuoinut vapaasti suomennettua lyriikkaa vasempaan käteen, kannattaa heittää se bändin facebook-sivulle, ja kertoa jälleen odottavansa Helsingissä.



Todistusainesto
acoustic live version

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti