20.9.2016

Kakkuprintti hautausmaalla, 17092016, lauantai

Nyt soi:


Angelic Pretty x Innocent World
sweet x classic



Jälkikäteen aloin miettiä, että kakkuprintti hautausmaalla on ehkä vähän ...irvokasta, mutta puolusten tätä niin, ettei meidän ollut tarkoitus päätyä Bean kanssa Hietaniemen hautausmaalle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus lähteä Mustavuoren luolien suuntaan metsään tai jäädä kuvaamaan pelloille niitä ennen.

Alkuperäinen suunnitelma hyllytettiin siinä kohdassa, kun laittautumiseeni oli mennyt neljä tuntia ja tappelin yhä hiusten kanssa. Ne eivät oikein suostuneet asettumaan, ja ulkona viimeinenkin toivo kiharoista oli tuulen viemää. Koska päivän pääsuunnitelma oli kuitenkin oli mennä Kiiski Open Mic -tapahtumaan, lähdettiin metrolla suoraan keskustaa kohti. Töölön suuntaan kävellessä Hietaniemen hautausmaa vain tuli vastaan, joten päädyttiin spontaanisti sinne kuvaamaan. Toisaalta en laittaisi itse ollenkaan pahakseni, jos haudalleni tuotaisiin kakku tai parikin. Olisihan se ihan liikuttava ele vaikka syntymäpäivänä. 

Vietimme illan Kiiskessä, minä kävin lukemassa kaksi runoa yleisön edessä, se jännitti mutta oli oikeastaan myös ihanaa. Sitten kuuntelimme muiden esityksiä, joimme kirsikkaolutta samasta lasista ja pelasimme ristinollaa. Voitin Bean aika kevyesti, mutten löydä vihkoani tarkistaakseni asiaa. Lokakuun kahdeksas järjestetään Vastarannan Kiiskessä seuraava runoavomic, ja ajattelin rohkaistua silloinkin tulemaan micin eteen. Kiiskessä oli tosi lämmin ja rohkaiseva ilmapiiri, tila ei ollut baarimaisen meluisa vaan enemmän unssimainen, mutta niin, että teepannut oli korvattu ulottuopeilla. Houkuttelen muitakin runoudesta kiinnostuneita kipittämään paikalle!

18.9.2016

Muistaakseni torstai 15092016, Mustavuoren luolat

Nyt soi:


Sadetakki: Lindex
Kaiken kärsineet maiharit: H&M
Sukkikset: H&M:n lastenosasto
Laukku: Innocent World





Käytiin Bean kanssa retkeilemässä ensimmäisen maailmansodan aikana rakennetuissa luolissa. Retki ei ollut pitkä - kävelymatkaa kämpiltäni Mustavuoren luonnonsuojelualueelle on alle vartti. Luolatkin löytyivät nopeasti, ei jouduttu kovin kauaa etsimään vaikka muistin sijainnin vain suunnilleen. Kotimatka tosin venyi, koska kiipesin koivuun ja hengasin siellä kunnes tuli hämärää. Helsinki on kuulemma maailman metsäisin pääkaupunki. Viimeksikin kun Bea tuli Tampereelta käymään, mentiin keskustan sijaan metsään, sillä kertaa Vanhankaupunginlahdelle. Silloin juteltiin lintubongareiden kanssa ja tuijotettiin Helsingin yliopiston lehmiä pellolla.

Toivottavasti tänä syksynä sataisi enemmän kuin aiempana, rakastan sadetakkiani niin paljon. Valkoiset maiharit alkaa olla kaiken nähneet ja kaiken kärsineet. Jo keväällä mietin, selviätkö ne hengissä Itä-Euroopan reissusta, ja kun Tshernobylistä poistuttaessa piti kävellä säteilymittareiden läpi, oikein toivoin että ne olisivat piipanneet. Ajattelin, että sinne jääminen olisi ollut kunniakas loppu maihareille. Niin ei tapahtunut, sen sijaan päädyin syyskuun alun J-fashion Fairin muotinäytökseen ne jalassa. Mulla ei muuten ole kuvia näytösasusta tai koko tapahtumasta ollenkaan, joten jos satuit paikalle kameran kanssa, katson juuri sinua kissanpentuilmeellä juuri nyt ja pyydän linkkaamaan kuvatodisteita.

Pari viikkoa sitten kolusin koko Itiksen metsästäessäni valkoisia sukkiksia. Niitä ei ole helppo löytää. Annin kanssa kierrettiin järjestelmällisesti läpi kaikki vaatekaupat, sillä ei mustaan pukeutuvana ollut realistista kuvaa valkoisten sukkisten metsästyksestä. Olin jo vajonnut epätoivoon tai oikeastaan jo luovuttanut, mutta H&M:n lastenosasto yllätti iloisesti. 170-senttisille tytöille tarkoitetut sukkikset sopivat suunnilleen S-kokoiselle ja kympin maksavassa paketissa oli jopa kahdet sukkikset! Ajattelin hakea pari pakettia lisää ja värjätä osan teellä luonnonvalkoisiksi, niiden löytämisestä kun ei ole toivoakaan.

6.9.2016

05092016, faktoja

50/100 faktaa minusta, osa 02

ja postaamaton asukuva
jossa rusetti on häiritsevän vinossa


Mekko: Alice and the Pirates
Pitkä alushame: Innocent World
Kissasukkikset: ebay
Laukku. Milk
Kengät: siskon vanhat, Dinsko
Paita ja kaikki muu sälä: kirpparilta

Fakta 51.
Lempilolitabrändini ovat Innocent World ja Angelic Pretty.

Fakta 52.
Lolitassa lempivärini ovat kermanvalkoinen ja viininpunainen.

Fakta 53.
Lempimateriaalejani ovat sifonki ja paksu sametti.

Fakta 54.
Kun en ole pukeutunut lolitaan, 
olen pukeutunut pelkkään valkoiseen.

Fakta 55. 
Hongkongilainen Wong Kar Wai on lempielokuvaohjaajani.

Fakta 56.
Hänen ohjaamansa Fallen Angels -leffa (vuodelta 1995) on pitkään ollut lempileffani. Hong Kongiin sijoittuva leffa kertoo tarinaa kahdesta palkkamurhaajasta, joista toinen tahtoo lopettaa työnsä, ja yhdestä miehestä, jolla on erikoiset bisnespyöritelmät. Leffa löytyy kokonaisuudessaan youtubesta enkkutekstityksin. Olennaisempaa kuin tarina, on se, miten sitä kerrotaan. Fallen Angels on kummallinen yhdistelmä taideleffaa, aseita ja ihmissuhteita.

Fakta 57.
Saman ohjaajan uusin, 2013 ilmestynyt The Grandmaster on yksi kauneimpia näkemiäni elokuvia. Kävin katsomassa tämän elokuvateatterissa ja vaikutuin jokaisen vesipisaran pudotessa niin terävänä valkokankaalle. En ole kung fu -leffojen erityinen ystävä, mutta The Grandmaster teki lähtemättömän vaikutuksen. Tässä traileri.

Fakta 58.
En kestä katsoa kauhuleffoja. Irtoilevat ruumiinosat ja veri eivät haittaa ollenkaan, mutta psykologinen ja yliluonnollinen kauhu ovat liikaa. 11-vuotiaana näkemäni The Ring oli ensimmäinen kauhuelokuvakokemukseni, enkä vieläkään kykene nukkumaan televiosioiden lähellä. 

Fakta 59.
Minulla ei edes ole televisiota.

Fakta 60.
Jopa Game of Thronesin valkoiset kulkijat vievät yöuniani.

Fakta 61.
Olen käyttänyt 8 vuotta Grimasin Cake Make-Upia ainoana kasvojen pohjustusmeikkinä.

Fakta 62.
Rakastan valkoisia Marshallin kuulokkeitani. Niiden äänentoistossa musiikin syvyys korostuu. Ne blokkaavat ulkomaailman äänet niin tehokkaasti pois, etten varmasti huomaisi jos jotakin vierelläni räjähtäisi.

Fakta 63.
Rakastan hukkua ruuhkaan kuulokkeet päässä. Suuressa ihmismeressä tunnen eläväni, erottuvani, yksilöityväni, silti kuuluvani joukkoon. Ruuhkassa elämä on kuin elokuva, jonka soundtrackin saan päättää itse. 

Fakta 64.
En osaa soittaa, mutta jos pitäisi valita, haluaisin akustisen basson.

Fakta 65.
Olen ratsastanut ja ollut ratsastusterapiassa.

Fakta 66.
Tykkään juosta vain juoksumatoilla.

Fakta 67.
Venyttelen joka päivä.

Fakta 68.
Meditoin lähes joka päivä.

Fakta 69.
Uskon valaistumisen mahdollisuuteen.

Fakta 70.
Osaan kokata, mutten enää tykkää siitä.

Fakta 71.
Tykkään leipoa, ja kaapissani on aina ainekset vähintään mustikkapiirakkaan ja marjakiisseliin. Bravuureitani ovat olleet viinerit omalla lehtitaikinapohjalla ja kiireessä tehty prinsessakakku. Osaan ja tykkään soveltaa ja muokata reseptejä, ja teen mustikkapiirakasta aina vähän erilaisen kuin viimeksi.

Fakta 72.
Pahimmat fiaskot ovat olleet juustokakku, joka ei hyytynyt ollenkaan, 
ja croissantit, joita tyhmänä yritin kerran tehdä kuivahiivalla.

Fakta 73.
En syö mitään, mikä maistuu mintulta, enkä mitään missä on kaalia, 
enkä etenkään mitään tulista. Miedotkin jalapenot vievät makuaistin.

Fakta 74.
En tykkää salmiakista, mutta tykkään lakritsista.

Fakta 74.
En hymyile kuvissa kuin vahingossa, koska mulla on tosi 
vahvat hymykuopat jotka kuvissa näyttävät tosi oudoilta.

Fakta 75.
Hukkaan tavaroitani usein ja saatan suuttua itselleni tosi pahasti.

Fakta 76.
Yhtenä talvena hukkasin kuudet lapaset. 
Seuraavana en ostanut lapasia ollenkaan.

Fakta 77.
Huomasin jokin aika sitten hukanneeni Baby, the Stars Shine Bright:n sateenvarjon. Hukkasin sen varmasti jo kauan aiemmin, mutta huomasin vasta nyt. Eli olen vain jättänyt sen kädestäni jonnekin, todennäköisesti sade on ollut loppunut, koska en ole huomannut palanneeni kotiin ilman varjoa.

Fakta 78.
Ammattihaave, joka ei koskaan tule toteutumaan: catwalk-malli. 170-senttinen vartaloni ei tule koskaan riittämään Pariisin muotiviikoille, siitä puuttuu vähintään viisi senttiä. Tulen siitä aina yhtä haikeaksi. 

Fakta 79.
Suunnittelen tulevaisuuden matkakohteeksi Kirgisiaa, jota The New York Times on kuvannut "maailman vähiten tunnettuna maana." Ajattelin mennä katsomaan vuoria, ihmettelemään pääkaupunkia ja hankkimaan kulttuurishokin.

Fakta 80.
En siedä mökkeilyä.

Fakta 81.
Kärsivällisyyteni ei riitä kalastamiseen.

Fakta 82.
En osaa viheltää.

Fakta 83.
Käytän aika vähän koruja ja muita asusteita. 
Pukeutumisessani kokonaisuus on tärkeämpi.

Fakta 84.
Tämän postauksen asukuvassa minulla on enemmän krääsää kuin yleensä. Minulla ei ollut yhtäkään mustaa päärusettia tai vastaavaa, jota olisin tarvinnut tasapainottamaan mustia kenkiä ja sukkisten kissakuvioita, joten yritin viritellä päähäni musta/harmaasävyisen helminauhan. Huomasin hiusteni olevan sen verran tummaa ruskeaa, ettei se näkynyt yksittäisenä seasta, joten viritin valkoista helminauhaa korostamaan mustaa. Löysin jostain laatikon pohjalta mustan rusetin, tuon joka on nyt vinossa, ja vietin ikuisuuden miettien mihin sen laitan. Nyt haluaisin siirtää sen pois koko kuvasta.

Fakta 85.
Pointti: tuosta asusta olisi saanut paljon yksinkertaisemman ja nätimmän.

Fakta 86.
Käsi ylös jos joku ei vielä huomannut perfektionismiani.

Fakta 87.
Yhden postauksen tekeminen kestää monta tuntia, koska mietin niin liian tarkkaan yksittäisten sanojen asettumista virkkeiden sisällä, sitten yksittäisten lauseiden sulavuutta virkkeen sisällä, sitten virkettä ja sen sisältöä suhteessa muihin virkkeisiin. Sen jälkeen alan miettiä kappalejakoa, tekstin etenemistä suhteessä sisältöön, kun olen saanut kaiken valmiiksi voin alkaakin kyseenalaistamaan koko tekstin ja mahdollisesti poistaa koko tekstin.

Fakta 88.
Runoja kirjoittaessa hullu perfektionismini korostuu.

Fakta 89.
Paras neuvo joka minulle on kirjoittajana koskaan annettu:
"Jätä pois kaikki mitä et tarvitse. Karsi sanoja."

Fakta 90.
Lempihedelmäni on mango.

Fakta 91.
En ole allerginen millekään paitsi
kliseille ja nykyisen hallituksen talouspolitiikalle.

Fakta 92.
Olen syntynyt vuonna 1992.

Fakta 93.
Jännitän asukuvien ottamista (huomaa Fakta 74). Kasvoni eivät tunnu asettuvan kuviin kauniisti. Huomaan usein pelkääväni olevani yhtä ruma kuin suurin osa kuvista. Ainoat mieltä painamaan jääneet anonyymit kommentit ovat liittyneet tapaani poseerata ja kasvoihini, eli jos haluat loukata, sano että asuni on kaunis mutta kasvoni pilaavat sen. 

Fakta 94.
En pelkää ampiaisia. Jos lähelleni tulee ampiainen, odotan liikkumatta sen lähtöä. Tiedän, että se pistää vain peloissaan ja säikähtäneenä jos huudan ja huidon. Jos olen paikoillani enkä anna syytä pelkoon, se luulee minua ehkä kukaksi, ehkä on hetken ihollani ja lähtee.

Fakta 95.
Minua on yhden kerran pistänyt ampiainen.
Se oli kuollut. Olin suihkussa. Se oli hiuksissani.
(Entisessä kämpässäni oli ampiaispesä ilmastointikanavassa.)


Fakta 96.
Olen puhuvainen, aika eloisa ja sosiaalinen ihminen,
ja ainakin luulen, että minua on helppo lähestyä.
(Huomaa Fakta 62., kuulokkeet on ensin saatava pois päästäni.)

Fakta 97.
Hajuveteni on Guccin Guilty. 
Neljäs pullo eau de parfumea menossa.

Fakta 98.
Kirjoitan teekauppa Chayan Teetuokio -blogissa toisena kirjoittajana,
ja Helloconissa olin myymässä Chayan teetä, eli jos pidät teestä,
löydät Kluuvin kauppakeskuksen teekaupasta lisää.

Fakta 99.
"Tofua, kiinalaisia sieniä ja bambunversoja soijakastikkeessa",
eli annos, jonka tilaan aina kiinalaisissa ravintoloissa.

Fakta 100.
Olen hyvä shakissa.

P.S.
Haluan nukkumaan. Tähän on mennyt monta tuntia. 
En siis jaksa oikolukea tekstiä, mutta arvostaisin jos 
heitätte kommentteihin huomioita mahdollisista
kirjoitusvirheistä ja muista typoista. Öitä.

4.9.2016

Matkakertomus osa 07, Varsovan kautta

Tämä on Itä-Euroopan reppureissausmatkan
seitsemäs osa, joka on omistettu yölle
jota en koskaan voi unohtaa.




Viisi tuntia odotusta Varsovan juna-asemalla, jännitys lipunmyyntitiskillä kun todella ymmärrän olevani menossa kohti. Viisi tuntia ostoskeskusten hälinää, tyttöjä meikkihyllyillä, sitten tyttöjä meikkaamassa vessan peilien edessä, vaatekauppojen naamakertoimen perusteella valitut myyjättäret, heidän laitetut hiuksensa, täydellisesti muotoillut kulmansa ja contourinsa. Kahviloissa kakkuhaarukoiden kilinää ja lattemukeja, naisia kynähameissa, aamulla silitetyissä kauluspaidoissaan. Minun suttuiset hiukseni, meikittömät kasvoni, väsyneet silmäni. Minun oloni oli niin ruma, että pelkäsin kaikkien katsovan minua, nauravan minulle.

17 tunnin junamatkalla Varsovasta Kiovaan saatoin hengittää. Vanha dieseljuna oli kaunis tavalla jota olen aiemmin nähnyt vain elokuvissa. Jokaisessa hytissä oli sänkytilaa kolme kerrosta. Jaoin oman hyttini ukrainalaisen, Puolassa opiskelevan, ikäiseni nuoren miehen kanssa. Kun katselimme illan hämärtymistä, hän kertoi, että kielelliset erot ukrainan ja venäjän välillä ovat lähinnä murteellisia, ja että kieliä voi puhua ristiin. Illan pimetessä katselimme taaksejääviä Kaakkois-Puolan juna-asemia. Illan jo hämärryttyä katselimme tähtiä ja aloimme odottaa Ukrainan rajaa. Yritin kertoa jotakin Suomesta, mutten ehkä osannut sanoa kuin rakastavani Helsinkiä. Yritin ääntää hänen perässään sanoja ukrainaksi, kerroin että suomen kielessä on vain yksi s-äänne ja varoitin olevani huono. Kun luovutin, hän nauroi englanniksi, että okei joo, sä et näköjään ihan oikeesti osaa näitä yhtään.

Ukrainan rajalla passini tarkistettiin kolmesti. Siinä ei ollut mitään kovin ihmeellistä. Ukrainan valtio on antanut Euroopan unionin kansalaisille viisumivapauden. Koska kuitenkaan Euroopan unioni ei ole antanut ukrainalaisille viisumivapautta, hyttitoverini passit ja viisumit syynättiin tarkkaan. Rajalla junasta irroitettiin kolme Puolaan jäävää vaunuosastoa, sitten matka jatkui. Rajan jälkeen vielä hetken ikkunoiden pimeys, tähdet, heikkojen kylien valoja, lisää kirkkaita tähtiä. Dieseljunan äänet kirskuvia kiskoja pitkin, huojahteleva koliseva juna jonka huokauksiin nukahdin syvälle.

17 tunnin matkan jälkeen hukkasin hyttitoverini Kiovan aseman ihmisvilinään, olen siitä yhä niin kamalan sanattoman surullinen. Minun hiukseni olivat edelleen suttuiset ja kasvoni meikittömät, mutta silmäni eivät olleet enää väsyneet vaan kirkkaat, valmiit tallentamaan Kiovaa verkkokalvoilleen. Hymyilin ja söin aamupalaksi Big Macia ja siitä jatkan seuraavan kerran.

01092016, mustetta



"To overcome this / I become one with / the quiet cold of late November"
"So I found you / found a way all through / the quiet cold of inner darkness"




muuttuakseni marraskuuksi
vapaudeksi valtatiellä

(fontti oma käsiala)

2.9.2016

02092016, minne katosit elokuu

Elokuussa on soinut:






"Dany of the House Quinea pig
First of her name,
Queen of Mereen
Queen of the Andels and the first quinea pig
Lady regnant of the Seven kingdoms
And protector of the realm
Quileesi of the Great Round Sea
Breaker of cages
And mother of hay

Elokuisia asioita

Suurin järkytys:
pikkusiskoni muutti poikaystävänsä kanssa yhteiseen asuntoon Kouvolan keskustaan ja hankki marsun, joka on nimetty ihan liian mahtipontisesti Danyksi Game of Thronesin Daenerys Targaryanin mukaan. Serkkumme, jonka käsissä Dany kuvassa on, sai minut kuitenkin vakuutettua marsun söpöydestä. 

Suurin ilo:
kasvava kissanpentu

Suurin riesa: 
kasvava, itsepäisesti pöydille kiipeilevä, paperia syövä kissanpentu

Ärsyttävintä:
tosi pienellä budjetilla kitkuttelu ja kaikesta säästäminen,
joka jatkuu myös syyskuun ajan

Toisaalta:
sen ansioista sain eilen kaksi tatuointia lisää
(postaan kuvia kun saan niitä otettua)
ja äsken tilasin kahdet kermanvalkoiset lolisopivat kengät
(viimeinkin löysin oikeaa sävyä)
ja pienen kasan cd-levyjä

Ai niin:
en muista, olenko blogin puolella kertonutkaan, mutta siirryin älypuhelittomaan, värinäytöttömään elämään. Vitut Pokemon Go:sta, mulla on Nokia 3310, viikon kestävä akku, Matopeli ja Space Impact. Tämä on henkilökohtainen vastalauseeni kapitalismille ja elektroniikalle, joka tehdään rikkoutumaan. Tulen hyvin toimeen ilman älypuhelinta. Olen korvannut Spotifyn kannettavalla cd-soittimella ja osaan suunnistaa myös itsekseni, ilman Google Mapsia. Metromatkoilla tykkään lukea kirjaa tai päivän Metro-lehteä tai kirjoittaa vihkoa täyteen. 

Muuta:
elokuu vain katosi jonnekin, lähinnä oleilin yksin kotona, leivoin sämpylöitä ja tuskailin kirjoittamisen vaikeutta. Luin mm. Hella Wuolijoen kirjan Enkä ollut vanki, joka kertoo Hella Wuolijoen ajasta poliittisena vankina Jatkosodan aikana. Pidin Wuolijoen tavasta kuvata vankilamaailmaa ennen kaikkea muiden vankien tarinoiden kautta. Lisäksi Katsoin Henkien kätkemän pitkästä aikaa, huomasin pitäväni uusimmasta James Bondista, Spectrestä ja erityisesti sen ohjauksesta ja yllättävän harmonisesta värimaailmasta. Kävin katsomassa Suicide Squadin ensi-illan ennakkonäytöksessä ja pidin siitä kovasti juonen tylsyyttä lukuun ottamatta.

Seuraavaksi:
aion herättää Turusta käymään tulleen ystävän päiväunilta. Suunniteltiin illaksi Itiksessä käymistä, huomisen ohjelmana on miitti kello kahdesta alkaen Iso Roobertinkadun Unssissa, tässä Helsingin lolitamiittiryhmän facebook-linkki siitä kiinnostuneille. Sunnuntaina olen menossa J-fashion Fairiin ja myös siellä pidettävään muotinäytinäytökseen malliksi, joten viikonloppu on aika täynnä ohjelmaa. Nyt herätän Annin @saapasjalkakisu ja haudutan meille vihreää, marjoilla maustettua teetä.